Screen Shot 2018-02-27 at 16.05.10

Kilpailu luonnonvaroista kiristyy lähivuosina

Le Monde Diplomatique -lehden tutkiva journalisti Guillaume Pitron julkaisi alkuvuonna mielenkiintoisen teoksen harvinaisista maametalleista (La guerre des métaux rares – La face cachée de la transition énergétique et numérique).

Kirjassa käydään systemaattisesti läpi ihmiskunnan energiatalouden muutokset historian saatossa. Harvinaisten metallien merkitys kasvaa sotien jälkeisenä aikana. Kansainvälisen yhteisön valmistautuessa irtautumaan fossiiliriippuvuudesta niiden rooli korostuu entisestään. Sama koskee puolustusvoimia, joiden tekniikka on pitkälti riippuvaista harvinaisten maametallien saatavuudesta.

Kiinan ylivertainen asema kyseisten raaka-aineiden tuotannossa aiheuttaa ongelman monien teollisuusmaiden huoltovarmuudelle. Kiinalla on määräävä asema useimpien harvinaisten metallien varannoista. Kyse ei ole niinkään muiden maiden kiristyksestä kuin varautumisesta oman talouskasvun synnyttämään luonnonvaratarpeeseen.

Pitronin mukaan Kiina käyttää jo nyt merkittävän osan maailmanmarkkinoilla olevista raaka-aineista: 54% alumiinista, 50% nikkelistä, 48% kuparista, 46% sinkistä, 46% tinasta, 45% teräksestä ja 40% lyijystä.

Talouskasvun jatkuessa nykytasolla sen omat luonnonvarat loppuvat vuosisadan puoliväliin mennessä. Siihen mennessä olisi löydettävä uusia varantoja – ellei metallien kierrätysaste parane huomattavasti.

YK:n ympäristöohjelma UNEP julkaisi 2011 selvityksen metallien kierrätyksestä maailmalla. Harvinaisten maametallien kierrätys oli tuolloin vielä alkutekijöissään: niistä alle prosentti saatiin kerättyä takaisin käyttöön. Metallien kierrätystä pitäisi edelleen tehostaa, jotta neitseellisten raaka-aineiden tarve vähenisi nykyisestä. Tähän tuskin päästään ilman lainsäädännöllistä ja taloudellista ohjausta.

Pitron pitää läntisten teollisuusmaiden asennetta kestämättömänä. Nimby-kannasta (Not in my backyard) on siirrytty Banana-ajatteluun (Build absolutely nothing anywhere near anything), jonka tuloksena kaivostoiminnan haitat on ulkoistettu kolmansiin maihin.

Pidemmällä tähtäimellä hän ennustaa painopisteen siirtymistä merenalaiseen kaivostoimintaan, jonka vuoksi monet rannikkoalueilla sijaitsevat maat käyvät jo nyt kiihtyvää kilpailua merenalaisista oikeuksista.

Eero Yrjö-Koskinen

Kirjoittaja on Kestävän kaivostoiminnan verkoston pääsihteeri ja Green Budget Europe -järjestön toiminnanjohtaja.