Category: Nosto

Metsähallitus liittyi Kestävän kaivostoiminnan verkostoon

Metsähallitus on liittynyt mukaan Kestävän kaivostoiminnan verkostoon. Kestävän kaivostoiminnan verkosto toimii kaivosalan ja sen sidosryhmien keskustelu- ja yhteistyöfoorumina. Se kehittää ja räätälöi Suomeen sopivia työkaluja vastuullisemman ja kestävämmän kaivostoiminnan edistämiseksi sekä eri elinkeinojen välisten synergioiden hyödyntämiseksi ja konfliktien ehkäisemiseksi.

Metsähallitus hallinnoi valtion maa- ja vesialueita, joita on yhteensä yli 13 miljoonaa hehtaaria. Maa-alueet keskittyvät suurelta osin Pohjois- ja Itä-Suomeen, jonne myös kaivostoiminta ja tällä hetkellä erityisen vilkas malminetsintä painottuvat.

– Kestävän kaivostoiminnan verkosto kehittää konkreettisia toimintamalleja, ratkaisuja ja käytäntöjä kaivostoiminnan ja malminetsinnän prosessien parantamiseksi. Osallistumalla verkoston työhön otamme vastuuta siitä, miten kaivosasioita kehitetään Suomessa, Metsähallituksen kaivannaispäällikkö Mika Hytönen sanoo.

– Verkoston ja Metsähallituksen yhteisenä tavoitteena on, että Suomi kehittyy kestävän kaivostoiminnan edelläkävijämaaksi, jossa ala huomioi luontoarvot, kulttuurisen ja sosiaalisen toimintaympäristön sekä muut elinkeinot, Hytönen sanoo. Metsähallituksen hallinnoimiin maihin kohdistuu kaivostoiminnan lisäksi runsaasti erilaisia muita maankäyttöpaineita.

– Haluamme edistää asioiden mahdollisimman sujuvaa hoitoa yhdessä sidosryhmiemme kanssa. Verkostossa ovat mukana kaivosteollisuuden lisäksi muun muassa kunnat, Paliskuntain yhdistys, Suomen luonnonsuojeluliitto ja WWF, joten se on hyvä foorumi yhteiselle keskustelulle. Verkosto pyrkii siihen, että kaikki sen jäsenet tulevat kuulluiksi sekä ymmärretyksi ja voivat vaikuttaa verkoston toimintaan.

– Liittyminen verkostoon on osa Metsähallituksen tavoitteellista vastuullisuusohjelmaa. Koemme, että verkosto on hyvä paikka lisätä tietoisuutta valtion maista ja niiden käyttötavoista, Hytönen sanoo.

– Metsähallituksen jäsenyys on tervetullut, koska se lisää verkoston yhteyksien kattavuutta muihin elinkeinoihin ja sidosryhmiin. Kaivostoimintaa ja malminetsintää käsiteltäessä on tärkeää, että Metsähallitus tuo oman näkökulmansa keskusteluun. Sen painoarvo aluetalouden ja työllisyyden kannalta on merkittävä etenkin Pohjois-Suomessa, sanoo Eero Yrjö-Koskinen Kestävän kaivostoiminnan verkostosta.

Verkoston puheenjohtajana toimii ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka. Verkoston varapuheenjohtajana toimii Paliskuntain yhdistyksen Anne Ollila. Mika Hytönen toimii verkoston hallituksessa Metsähallituksen edustajana.

Lisätiedot:

  • Mika Hytönen, kaivannaispäällikkö, Metsähallitus Kiinteistökehitys, 040 722 4417, mika.hytonen@metsa.fi
  • Eero Yrjö-Koskinen, pääsihteeri, Kestävän kaivostoiminnan verkosto, 050 347 8778, eyk@kaivosvastuu.fi

Hiilineutraalius vaatii vero-ohjausta ja tuotekehitystä

Antti Rinteen uusi hallitus on asettanut tavoitteeksi hiilineutraaliuden vuoteen 2035 mennessä. Tavoite on perusteltu, mikäli Suomi aikoo noudattaa kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n suositusta rajoittaa maapallon keskilämpötilan nousu 1,5 asteeseen tämän vuosisadan loppuun mennessä. Käytännössä Rinteen hallitus tavoittelee fossiiliriippuvuuden korvaamista uusiutuvilla energiamuodoilla 15 vuoden määräajassa.

Tavoite on kolossaalinen, kun muistaa että suurin osa liikennejärjestelmästämme perustuu edelleen fossiilisille polttoaineille. Myös sähkön tuotannossa ja lämmityksessä fossiilisilla polttoaineilla ja turpeella on yhä tärkeä rooli.

Fossiilisten osuus kaikkien maiden energian kokonaiskulutuksesta on edelleen 80 prosentin luokkaa. Niiden korvaaminen uusiutuvilla muutamassa vuosikymmenessä on todennäköisesti suurin rakennemuutos, jonka tulemme kokemaan tällä vuosisadalla.

Rinteen hallitusohjelmassa asia sivuutetaan varsin niukkasanaisesti. Sen mukaan ”yhteiskunnan sähköistyminen ja energiajärjestelmien (sähkö, lämpö ja liikenne) kytkeytyminen toisiinsa edellyttää uusiutuvan sähköntuotannon merkittävää lisäämistä”. Se, miten tämä tapahtuu, jää epäselväksi.

Hallitusohjelma toki peräänkuuluttaa verotuksen uudistamista ”tukemaan kestävän kehityksen tavoitteita ja kestävää kuluttamista. Tavoitteena on, että ilmasto- ja ympäristövaikutukset näkyvät vahvemmin tuotteiden ja palveluiden hinnassa.” Lähtökohta on hyvä, mutta sen soveltaminen käytäntöön herättää voimakkaita intohimoja. Tästä saatiin esimakua viime keväänä, kun Sitra julkisti liikenteen sähköistämistä ja kestävän kehityksen verouudistusta koskevat raporttinsa.

Mikäli Rinteen hallitusohjelma aiotaan toteuttaa, monet kuluttajat ja yritykset joutuvat muuttamaan toimintatapojaan ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Ranskan keltaliivien kuukausia kestäneet mielenosoitukset vahvistavat käsitystä, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus kannattaa ottaa huomioon uudistuksia toteutettaessa.

Suurin kynnys liittyy fossiilisten energiamuotojen korvaamiseen. Mittakaavahaaste on häkellyttävä. Esimerkiksi Saksassa fossiilisten energiamuotojen ja ydinvoiman yhteenlaskettu osuus energian kokonaiskulutuksesta on yhä 86 prosenttia. Niiden korvaaminen uusiutuvilla edellyttäisi varovaisesti arvioiden satojen miljoonien aurinkopaneeleiden ja kymmenien tuhansien tuulivoimaloiden rakentamista.

Maailmanpankki on arvioinut, että energiamurroksessa tarvittavien metallien ja mineraalien kysyntä kymmenkertaistuu vuoteen 2050 mennessä. Se merkitsee myös maankäyttöön ja raaka-aineiden tuotantoon liittyvien jännitteiden kasvua kaikkialla maailmassa – eikä vähiten Suomessa, jossa kaivostoiminnalla on tärkeä rooli luonnonvarojen hyödyntämisessä.

Monet epäilevät energiantuotannon sähköistämisessä tarvittavien raaka-aineiden riittävyyttä. Niiden saatavuudesta huolestunut Saksan autoteollisuus miettii jo teknistä loikkaa seuraavaan liikennesukupolveen, kuten vetyteknologiaan perustuviin polttokennoihin.

Hiilineutraaliuden tavoite ei todennäköisesti onnistu ilman merkittäviä panostuksia tuotekehitykseen ja innovaatioihin. Vähähiilisyyttä ja resurssitehokkuutta edistävien innovaatioiden tukeminen ja niiden kehittäminen teolliseen mittakaavaan tulisi nostaa yhdeksi Rinteen hallituksen kärkihankkeista. Muussa tapauksessa on olemassa riski, että ero hallitusohjelman tavoitteiden ja käytännön toimenpiteiden välillä kasvaa liian suureksi.

Energiamurroksen yhteydessä tulisi samalla varmistaa, ettei hiilineutraaliuden tavoitteen toteutuksessa tarvittavien raaka-aineiden tuotannon haittavaikutuksia ulkoisteta kehittyviin maihin. Maapallon hyödykevirtojen kauppaa ohjaava London Metal Exchange onkin äskettäin ehdottanut, että OECD:n konfliktiraaka-aineiden (tina, tantaali ja volframi) jäljitettävyyttä (englanniksi traceability) koskevat suositukset laajennetaan kaikkiin metalleihin. Suomi pitkälle kehittyneenä maana voisi ottaa tästä kopin ja viedä asiaa eteenpäin EU:n puheenjohtajakaudella osana yritysvastuun kehittämistä koskevia tavoitteita.

Eero Yrjö-Koskinen

Kirjoittaja on Kestävän kaivostoiminnan verkoston pääsihteeri ja Keskuskauppakamarin vastuullisuusasiantuntija. Kirjoitus julkaistiin Kauppalehden mielipidesivuilla 4.7.2019.

Mikä on kaivosvastuu?

Kaivosvastuu on Kestävän kaivostoiminnan verkoston verkkosivusto, josta löydät tietoa verkoston toiminnasta ja tuloksista. Verkoston visiossa Suomi kehittyy kestävän kaivostoiminnan edelläkävijämaaksi, jossa ala huomioi luontoarvot, kulttuurisen ja sosiaalisen toimintaympäristön sekä muut elinkeinot.

Missio, visio, päämäärät

Kestävän kaivostoiminnan verkosto toimii kaivosalan ja sen sidosryhmien jatkuvana keskustelu- ja yhteistyöfoorumina. Se kehittää ja räätälöi Suomeen sopivia työkaluja vastuullisemman ja kestävämmän kaivostoiminnan edistämiseksi sekä eri elinkeinojen välisten synergioiden hyödyntämiseksi ja konfliktien ehkäisemiseksi.

Toimintakertomus 2014 – 2015

Kestävän kaivostoiminnan verkoston toimintakertomus kokoaa yhteen työryhmän ensimmäisen vuoden keskeisimmät saavutukset ja kertoo vuoropuhelun kautta kehittyvästä yhteistyöstä. Kertomuksessa esitellään myös verkoston tulevaisuuden visiot sekä suunnitelmat loppuvuodelle.