Category: Uutishuone

Kestävä kaivosteollisuus ei synny itsestään

Kaivosvesien hallinnassa on päästävä suljettuun kiertoon, jossa mitään ei valu luontoon.

AIKOINAAN Outokumpu oy:n liekkisulatusmenetelmä oli kaivosalalla mullistava keksintö. Suomalaisen teknologian uskoisi jo löytävän kustannustehokkaita ratkaisuja myös kaivosvesien hallintaan. Niille olisi kysyntää muuallakin, sillä vesienhallinta, patoaltaat ja niiden vuodot ovat kaivosten maailmanlaajuinen ongelma.

Kestävä kaivosteollisuus kuulostaa hyvältä, mutta kestävyys ei synny itsestään. Kaivosvesien hallinnassa on päästävä suljettuun kiertoon, jossa mitään ei valu luontoon. Purkuputkista ja avoimista altaista olisi päästävä eroon.

Kaivosturvallisuus on täällä Suomessa monen viranomaisen ja lainsäädännön asia. Kaivoslain uudistus on parhaillaan vireillä, mikä on hyvä asia. Kaivostoiminnan haasteista tiedetään paljon enemmän nyt kuin 2000-luvun alkupuolella, kun nykyinen kaivoslaki kirjoitettiin. Kun lainsäädäntö kiristyy, tulee tarvetta myös uusille teknologisille innovaatioille.

Kaivosten nimeen vannovat ne, jotka puhuvat sähköautojen akuista ja siirtymisestä uusiutuvaan energiaan. Kaivoksista ei päästä eroon, koska metallien tarve kasvaa.

JOTAIN on tapahtunut kaivosalalla myös vapaaehtoisesti. Talvivaaran kipsisakka-altaan vuodon jälkiseurauksena Suomen itsenäisyyden juhlavuoden rahasto Sitra perusti kestävän kaivostoiminnan verkoston, johon tuli mukaan ympäristöjärjestöjä, Paliskuntain yhdistys, Saamelaiskäräjät, kuntien edustajia, MTK, SAK ja kaivosteollisuus.

Verkoston toiminta on ollut suurelle yleisölle näkymätöntä mutta ei tuloksetonta. Verkosto on laatinut kaivostoiminnalle sellaiset kriteerit, joilla ne voisivat hoitaa ympäristöasiansa, vesiensuojelun ja sidosryhmäyhteistyön nykyistä paremmin. Kriteerit ovat kunnianhimoisempia kuin Suomessa kaivostoimintaa koskevat lait. Kaikki suomalaiset metallimalmikaivokset ovat ottaneet kriteerit käyttöönsä ja ryhtyneet laatimaan arviota omasta toiminnastaan. Arviointitulokset on luvattu julkistaa.

ALUKSI kestävälle kaivostoiminnalle haettiin malleja maailmalta. Kiinnostava toimintatapa löytyi Kanadasta, mutta siellä kriteereitä ei ollut laatimassa laajaa sidosryhmien ja eri intressitahojen verkostoa kuten Suomessa. Nyt muut kaivosmaat hakevat mallia Suomesta.

Kaivosalan nykyistä parempaa ympäristöturvallisuutta ei tietenkään voi jättää yksin sen varaan, mitä tehdään vapaaehtoisesti. Kaivoslain uudistamisella ja uusilla teknologioilla on kiire.

Hannele Pokka

ympäristövastuun työelämäprofessori, Helsingin yliopisto

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien yleisönosastossa 4.9.2020

Kimmo Collander verkoston uudeksi pääsihteeriksi

Kestävän kaivostoiminnan verkosto on valinnut uudeksi pääsihteerikseen VTM, M.Sc. Kimmo Collanderin. Valinnan teki verkoston työjaosto sen hallituksen valtuuttamana.

Collander on toiminut aiemmin muun muassa Amcham Finlandin johtajana, Kaiku Helsingin osakkaana sekä valtiovarainministeriön erityisasiantuntijana. Lisäksi hän toimi vuosina 1996-2005 asiantuntijatehtävissä Euroopan parlamentin liberaaliryhmässä.

”Kimmo tuntee kaivostoiminnan haasteet aiemmista työtehtävistään. Hänellä on kokemusta sekä luonnonvarakysymyksistä että intressiristiriitojen sovittelusta, joten hän on luonteva valinta pääsihteerin tehtävään. Hän pystyy varmasti omalla panoksellaan lisäämään verkoston tunnettuutta sekä vakiinnuttamaan verkoston toimintaa Suomen kaivos- ja malminetsintäyhtiöiden keskuudessa”, arvioi verkoston puheenjohtaja Hannele Pokka.

”Kaivosten hyväksyttävyys niin paikallisyhteisöissä kuin yhteiskunnassa laajemminkin perustuu korkeisiin toimintastandardeihin ja avoimeen vuoropuheluun. Kestävän kaivostoiminnan verkostolla on tässä keskeinen rooli. Kuuden toimintavuotensa aikana se on rakentanut toiminnalleen vakaan pohjan, jolta on hyvä ponnistaa eteen- ja ylöspäin”, toteaa pääsihteerin tehtävään valittu Kimmo Collander.

Collander aloittaa työnsä 1.9. ja seuraa tehtävässä Eero Yrjö-Koskista, jonka viisivuotinen pesti päättyy elokuun lopulla.

Pääsihteerin tehtävä on osa-aikainen ja kestää aluksi kolme vuotta.

Lisätietoja:

Verkosto hakee uutta pääsihteeriä

Kestävän kaivostoiminnan verkosto hakee uutta, osa-aikaista pääsihteeriä 1.9.2020 alkaen.

Pääsihteerin tehtävänä on edistää malminetsinnän ja kaivostoiminnan vastuullisuustyötä ja sidosryhmäsuhteita, johtaa verkoston toimintaa sekä kehittää verkoston tunnettuutta ja viestintää .

Verkosto on mukana kehitystyössä, jotka liittyvät kestäväänkaivostoimintaan ja luonnonvarojen käyttöön. Verkosto vastaakaivosten ja malminetsinnän vastuustandardeistaja niiden raportoinnista. 

Toivomme hakijalta hyvää yleiskuvaa vastuullisuuskysymyksistä sekä tuntemusta luonnonvarasektorin alalta. Toimit luontevastieri sidosryhmien ja yritysten kanssa. Verkostojen fasilitointi on sinulle tuttua ja sinulla on hyvät vuorovaikutustaidot. Olet hyvä jäsentämään tietoa ja osaat tuottaa sujuvaa tekstiä. Sinulla on kyky työskennellä sekä suomen että englannin kielellä.

Verkosto toimii hallinnollisesti Kaivosteollisuus ry:n yhteydessä. Tehtävä on Helsingissä, mutta sopimuksen mukaan sitä voi hoitaa myös muulta paikkakunnalta.  

Hakemukset palkkatoivomuksineen pyydetään toimittamaan 10.5.2020 mennessä oheisen linkin kautta. Pääsihteerin valitsee Kestävän kaivostoiminnan verkoston hallitus.

Lisätietoja tehtävästä antaa Kaivosteollisuus ry:n toiminnanjohtaja Pekka Suomela, soittopyynnöt tekstiviestinä 040 533 2848 tai email pekka.suomela@teknologiateollisuus.fi

Kuva: Verkoston perustamiskokous Tytyrin kaivoksella toukokuussa 2014.

Itsearvioinnin raportoinnista ohjeistus kaivosyhtiöille

Kestävän kaivostoiminnan verkosto on pyytänyt kaivosvastuujärjestelmää toteuttavia yrityksiä toimittamaan kaivosten itsearviointien tulokset verkoston hallitukselle syksyn alkuun mennessä. Verkosto lähetti kaivosyhtiöille viestin itsearviointien laatimisesta tammikuun alussa.

Itsearvioidut tulokset on todennettava kolmen vuoden välein ulkopuolisen sertifiointiyhteisön toimesta. Todentamispalveluja tarjoaa tällä hetkellä neljä yritystä, joilla on verkoston vaatima pätevyys kaivosvastuujärjestelmän todentamiseen.

Lisätietoja ja tausta-aineistot: itsearviointeja koskeva ohjeistus, energiankulutuksen ja kasvihuonekaasupäästöjen hallintaa koskeva lyhennetty itsearvioinnin tarkistuslista sekä todentamispalveluja koskevat ohjeet.

Metsähallitus liittyi Kestävän kaivostoiminnan verkostoon

Metsähallitus on liittynyt mukaan Kestävän kaivostoiminnan verkostoon. Kestävän kaivostoiminnan verkosto toimii kaivosalan ja sen sidosryhmien keskustelu- ja yhteistyöfoorumina. Se kehittää ja räätälöi Suomeen sopivia työkaluja vastuullisemman ja kestävämmän kaivostoiminnan edistämiseksi sekä eri elinkeinojen välisten synergioiden hyödyntämiseksi ja konfliktien ehkäisemiseksi.

Metsähallitus hallinnoi valtion maa- ja vesialueita, joita on yhteensä yli 13 miljoonaa hehtaaria. Maa-alueet keskittyvät suurelta osin Pohjois- ja Itä-Suomeen, jonne myös kaivostoiminta ja tällä hetkellä erityisen vilkas malminetsintä painottuvat.

– Kestävän kaivostoiminnan verkosto kehittää konkreettisia toimintamalleja, ratkaisuja ja käytäntöjä kaivostoiminnan ja malminetsinnän prosessien parantamiseksi. Osallistumalla verkoston työhön otamme vastuuta siitä, miten kaivosasioita kehitetään Suomessa, Metsähallituksen kaivannaispäällikkö Mika Hytönen sanoo.

– Verkoston ja Metsähallituksen yhteisenä tavoitteena on, että Suomi kehittyy kestävän kaivostoiminnan edelläkävijämaaksi, jossa ala huomioi luontoarvot, kulttuurisen ja sosiaalisen toimintaympäristön sekä muut elinkeinot, Hytönen sanoo. Metsähallituksen hallinnoimiin maihin kohdistuu kaivostoiminnan lisäksi runsaasti erilaisia muita maankäyttöpaineita.

– Haluamme edistää asioiden mahdollisimman sujuvaa hoitoa yhdessä sidosryhmiemme kanssa. Verkostossa ovat mukana kaivosteollisuuden lisäksi muun muassa kunnat, Paliskuntain yhdistys, Suomen luonnonsuojeluliitto ja WWF, joten se on hyvä foorumi yhteiselle keskustelulle. Verkosto pyrkii siihen, että kaikki sen jäsenet tulevat kuulluiksi sekä ymmärretyksi ja voivat vaikuttaa verkoston toimintaan.

– Liittyminen verkostoon on osa Metsähallituksen tavoitteellista vastuullisuusohjelmaa. Koemme, että verkosto on hyvä paikka lisätä tietoisuutta valtion maista ja niiden käyttötavoista, Hytönen sanoo.

– Metsähallituksen jäsenyys on tervetullut, koska se lisää verkoston yhteyksien kattavuutta muihin elinkeinoihin ja sidosryhmiin. Kaivostoimintaa ja malminetsintää käsiteltäessä on tärkeää, että Metsähallitus tuo oman näkökulmansa keskusteluun. Sen painoarvo aluetalouden ja työllisyyden kannalta on merkittävä etenkin Pohjois-Suomessa, sanoo Eero Yrjö-Koskinen Kestävän kaivostoiminnan verkostosta.

Verkoston puheenjohtajana toimii ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka. Verkoston varapuheenjohtajana toimii Paliskuntain yhdistyksen Anne Ollila. Mika Hytönen toimii verkoston hallituksessa Metsähallituksen edustajana.

Lisätiedot:

  • Mika Hytönen, kaivannaispäällikkö, Metsähallitus Kiinteistökehitys, 040 722 4417, mika.hytonen@metsa.fi
  • Eero Yrjö-Koskinen, pääsihteeri, Kestävän kaivostoiminnan verkosto, 050 347 8778, eyk@kaivosvastuu.fi

Active work required on energy transition and raw materials supply

The Finnish Network for Sustainable Mining organised a high-level seminar on European Raw Materials in the 2020s. The event was held in Helsinki on 15 October, and it brought together leading experts and decision-makers representing different nationalities and policy sectors.

The common denominator among the speakers was how to provide the necessary legal framework and raw materials required by the energy transition, while securing social and environmental sustainablity to achieve low-carbon objectives.

A lot of work needs to be done in the fields of research, traceability of commodities and policy planning to ensure a stable regulatory framework, which would allow long-term investment perspectives in Europe. It remains clear, however, that these challenges cannot be outsourced to third countries but that Europe should take additional responsibility in raw materials production to ensure different aspects of sustainability.

Presentations were made by MEP Sirpa Pietikäinen (pre-recorded video), Director Corina Hebestreit from Euromines, EU Government Affairs Manager Fabrice Stassin from Umicore, Permanent Secretary Hannele Pokka from the Finnish Ministry of the Environment, Conservation Director Jouni Nissinen from the Finnish Association for Nature Conservation, Head of Unit Bettina Doeser from DG ENV at the European Commission (live recording), Legal Adviser Erja Werdi from the Finnish Ministry of the Environment, Minister of Economic Affairs Katri Kulmuni (live recording), and President of Eurometaux and CEO of Boliden Mikael Staffas.

The seminar was broadcasted and recorded so that it could be followed also from distance. The recordings of each of the presentations can be downloaded from the following link.

International seminar on raw materials in Helsinki

The Finnish Network for Sustainable Mining organises a half-a-day seminar on European Raw Materials in the 2020s. The event will be held at the Oodi Central Library in Helsinki on Tuesday 15 October at 9-12 hrs Finnish time (at 8-11 hrs Brussels time). You can register through the following link.

For those who cannot participate but would like to follow the seminar from distance, you can join the event through an external link. It will be opened 15 minutes before the beginning of the seminar.

Background information on energy transition and raw materials demand can be downloaded here.

Traceability can make a difference in the global commodities market

The traceability of raw materials is starting to gain increasing attention as the world is due to move away from its current dependency on fossil fuels.

Achieving net zero emissions in just a few decades will require massive investments in new energy installations as fossil fuels still represent over 80 percent of the world’s overall energy consumption. This, in turn, has raised concerns on the sustainability of raw materials production.

London Metals Exchange (LME), one of the key players in global commodities trading, is in the process of introducing responsible sourcing requirements to ensure that metals comply with global expectations of best practice. According to their position paper, compliance with these requirements are planned to be mandatory for LME listed brands in the next few years.

A recent study published by the Swedish Mining Association (SveMin) looks in more detail at the traceability of metals. Previously, this concept was considered as unrealistic due to the way metals are traded on the global market. This perception has now started to change as a result of increasing interest in “conflict minerals”, and the introduction of EU legislation on this subject.

According to the SveMin study, the demand for sustainably produced metals is likely to increase in the future. So far, however, there have been relatively few supporting activities and incentives to speed up this development.

The Finnish and Swedish Ministers for Economic Affairs launched in March 2018 a joint initiative to create a certificate concerning the sustainability of products in the mining industry. At that time, the aim was to provide information on the accountability of the entire chain of production.

The SveMin study looks into different alternatives on how to develop the necessary market and demand for sustainably produced metals. It compares the pros and cons of different approaches, such as the blockchain and chain of custody models, to see which one could best certify the traceability of raw materials on the commodities market. In the study, the blockchain technique is identified as a possible solution to the need of sustainable labelled metals by the industry.

As to certificate trading, the study takes a more cautious approach as it would require a separate marketplace where the certificates are traded. There exists, however, a precedent in the European renewable electricity market, where electricity and certificates are being sold in distinctive markets. Critics of this model argue that certificate trading could be misused as “green washing” as has been the case in the electricity market, where the production of renewable electricity and the sales of certificates have not directly led to increased consumption of green energy in respective countries.

Clearly, there is a need for joint legislation and governance in the raw materials sector. So far, however, the European Commission has not been very active in this field even though it has been keen to promote self-sufficiency and SLO (social license to operate) practices in the mining sector.

The window of opportunity is now open for bold new initiatives and action. The current Finnish EU Presidency could be an ideal moment to raise this topic to the European agenda if the new government wants to promote sustainability and low-carbon objectives in practice.

Eero Yrjö-Koskinen

Secretary General, Finnish Network for Sustainable Mining

Hiilineutraalius vaatii vero-ohjausta ja tuotekehitystä

Antti Rinteen uusi hallitus on asettanut tavoitteeksi hiilineutraaliuden vuoteen 2035 mennessä. Tavoite on perusteltu, mikäli Suomi aikoo noudattaa kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n suositusta rajoittaa maapallon keskilämpötilan nousu 1,5 asteeseen tämän vuosisadan loppuun mennessä. Käytännössä Rinteen hallitus tavoittelee fossiiliriippuvuuden korvaamista uusiutuvilla energiamuodoilla 15 vuoden määräajassa.

Tavoite on kolossaalinen, kun muistaa että suurin osa liikennejärjestelmästämme perustuu edelleen fossiilisille polttoaineille. Myös sähkön tuotannossa ja lämmityksessä fossiilisilla polttoaineilla ja turpeella on yhä tärkeä rooli.

Fossiilisten osuus kaikkien maiden energian kokonaiskulutuksesta on edelleen 80 prosentin luokkaa. Niiden korvaaminen uusiutuvilla muutamassa vuosikymmenessä on todennäköisesti suurin rakennemuutos, jonka tulemme kokemaan tällä vuosisadalla.

Rinteen hallitusohjelmassa asia sivuutetaan varsin niukkasanaisesti. Sen mukaan ”yhteiskunnan sähköistyminen ja energiajärjestelmien (sähkö, lämpö ja liikenne) kytkeytyminen toisiinsa edellyttää uusiutuvan sähköntuotannon merkittävää lisäämistä”. Se, miten tämä tapahtuu, jää epäselväksi.

Hallitusohjelma toki peräänkuuluttaa verotuksen uudistamista ”tukemaan kestävän kehityksen tavoitteita ja kestävää kuluttamista. Tavoitteena on, että ilmasto- ja ympäristövaikutukset näkyvät vahvemmin tuotteiden ja palveluiden hinnassa.” Lähtökohta on hyvä, mutta sen soveltaminen käytäntöön herättää voimakkaita intohimoja. Tästä saatiin esimakua viime keväänä, kun Sitra julkisti liikenteen sähköistämistä ja kestävän kehityksen verouudistusta koskevat raporttinsa.

Mikäli Rinteen hallitusohjelma aiotaan toteuttaa, monet kuluttajat ja yritykset joutuvat muuttamaan toimintatapojaan ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Ranskan keltaliivien kuukausia kestäneet mielenosoitukset vahvistavat käsitystä, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus kannattaa ottaa huomioon uudistuksia toteutettaessa.

Suurin kynnys liittyy fossiilisten energiamuotojen korvaamiseen. Mittakaavahaaste on häkellyttävä. Esimerkiksi Saksassa fossiilisten energiamuotojen ja ydinvoiman yhteenlaskettu osuus energian kokonaiskulutuksesta on yhä 86 prosenttia. Niiden korvaaminen uusiutuvilla edellyttäisi varovaisesti arvioiden satojen miljoonien aurinkopaneeleiden ja kymmenien tuhansien tuulivoimaloiden rakentamista.

Maailmanpankki on arvioinut, että energiamurroksessa tarvittavien metallien ja mineraalien kysyntä kymmenkertaistuu vuoteen 2050 mennessä. Se merkitsee myös maankäyttöön ja raaka-aineiden tuotantoon liittyvien jännitteiden kasvua kaikkialla maailmassa – eikä vähiten Suomessa, jossa kaivostoiminnalla on tärkeä rooli luonnonvarojen hyödyntämisessä.

Monet epäilevät energiantuotannon sähköistämisessä tarvittavien raaka-aineiden riittävyyttä. Niiden saatavuudesta huolestunut Saksan autoteollisuus miettii jo teknistä loikkaa seuraavaan liikennesukupolveen, kuten vetyteknologiaan perustuviin polttokennoihin.

Hiilineutraaliuden tavoite ei todennäköisesti onnistu ilman merkittäviä panostuksia tuotekehitykseen ja innovaatioihin. Vähähiilisyyttä ja resurssitehokkuutta edistävien innovaatioiden tukeminen ja niiden kehittäminen teolliseen mittakaavaan tulisi nostaa yhdeksi Rinteen hallituksen kärkihankkeista. Muussa tapauksessa on olemassa riski, että ero hallitusohjelman tavoitteiden ja käytännön toimenpiteiden välillä kasvaa liian suureksi.

Energiamurroksen yhteydessä tulisi samalla varmistaa, ettei hiilineutraaliuden tavoitteen toteutuksessa tarvittavien raaka-aineiden tuotannon haittavaikutuksia ulkoisteta kehittyviin maihin. Maapallon hyödykevirtojen kauppaa ohjaava London Metal Exchange onkin äskettäin ehdottanut, että OECD:n konfliktiraaka-aineiden (tina, tantaali ja volframi) jäljitettävyyttä (englanniksi traceability) koskevat suositukset laajennetaan kaikkiin metalleihin. Suomi pitkälle kehittyneenä maana voisi ottaa tästä kopin ja viedä asiaa eteenpäin EU:n puheenjohtajakaudella osana yritysvastuun kehittämistä koskevia tavoitteita.

Eero Yrjö-Koskinen

Kirjoittaja on Kestävän kaivostoiminnan verkoston pääsihteeri ja Keskuskauppakamarin vastuullisuusasiantuntija. Kirjoitus julkaistiin Kauppalehden mielipidesivuilla 4.7.2019.

Kaivostoiminnan kasvu lisää verkoston näkyvyyttä

Kestävän kaivostoiminnan verkosto on ollut viime kuukausina toistuvasti esillä kotimaisissa tiedotusvälineissä. Tuorein esimerkki oli 22.3. Ylen uutisissa julkaistu artikkeli, jossa kuvataan kattavasti kaivostoiminnan mahdollisuuksia ja haasteita Suomessa. Jutun lopussa kerrotaan kaivosyhtiöiden kasvavasta kiinnostuksesta verkoston tuottamia työkaluja kohtaan, joita otetaan parhaillaan käyttöön monissa yhtiöissä.

Vastuullisuusjärjestelmien toimeenpanoa ryhdytään arvioimaan kuluvan vuoden aikana. Ensimmäiset itsearvioinnit saataneen syksyyn mennessä.

Toimeenpanon tukemiseksi on kiinnitetty ulkopuolinen asiantuntija, joka auttaa yhtiöitä itsearvioinnin tekemisessä yhteistyössä muiden järjestelmää toimeenpanevien yhtiöiden kanssa.

Kaivostoiminnan kiihtyminen pohjoisilla alueilla on herättänyt kiinnostusta myös ulkomailla. Ranskan valtiollinen TV-kanava TF2 julkaisi 20.3. pitkän uutisjutun Kittilän kultakaivoksesta. Jutun perussävy oli huolestunut: siinä tuotiin esille tuotantoprosessissa käytettävät voimakkaat kemikaalit, malmion matalat pitoisuudet (1 tonni kivimurskaa = 4 grammaa kultaa) sekä niiden yhteisvaikutukset vesistöön ja ympäristöön.

Arktisen alueen herkkä luonto sekä muiden elinkeinojen – kuten poronhoidon ja matkailun – tarpeet ovat säännöllisesti esillä verkoston omassa työssä. Verkosto ei puutu yksittäisiin hankkeisiin tai käynnissä oleviin kiistoihin. Sen sijaan se pyrkii edistämään kaivostoiminnan vastuullisuutta pitkällä tähtäimellä. Tähän tarkoitukseen se on luonut vastuullisuusjärjestelmät kaivostoimintaa ja malminetsintää varten. Nämä järjestelmät edellyttävät vastuullisuuden huomattavaa parannusta lakisääteiseen tasoon verrattuna.

Verkoston hallituksessa on tasapuolinen edustus kaivosalalta ja sen keskeisistä sidosryhmistä: kaivosyhtiöiden ohella siellä on edustajat ympäristöjärjestöistä (Suomen luonnonsuojeluliitto, WWF Suomi), muista elinkeinoista (Paliskuntain yhdistys, Teollisuusliitto) sekä alueellisista toimijoista (Lapin liitto, Sodankylän kunta). Päätökset tehdään konsensuksen pohjalta, joten kaikki ovat tasavertaisia tässä suhteessa.

Verkostolta pyydetään aika ajoin lausuntoja ajankohtaisista aiheista. Tietyissä asioissa, kuten Kanadan ja EU:n väliseen vapaakauppasopimukseen (CETA) tai kaivosveroon liittyvissä kysymyksissä, verkostolla ei ole yhteistä näkemystä. Tuolloin kommentit esitetään kunkin taustayhteisön nimissä tai puhujan henkilökohtaisessa ominaisuudessa.

 

Eero Yrjö-Koskinen

Kirjoittaja on Kestävän kaivostoiminnan verkoston pääsihteeri

Kuva: Kuvakaappaus Ranskan TF2-kanavan pääuutisista, jossa kirjeenvaihtaja Laurent Desbonnets kertoo Kittilän kaivoksen toiminnasta.