Työkalupakki: Malminetsintä

Laajenna kaikki

  • 1. Työkalupakin tarkoitus ja käyttö

    Mikä työkalupakki on ja kenelle se on suunnattu?

    Työkalupakki kokoaa yhteen malminetsintäyrityksille olemassa olevia ohjeistuksia, toimintamalleja ja työkaluja hyödynnettäväksi paikallisen sidosryhmäyhteistyön eri osa-alueilla kaivostoiminnan elinkaaren eri vaiheissa. Yritykset voivat hyödyntää työkalupakin sisältöä toiminnassaan yksittäisten työkalujen osalta tai laajempana kokonaisuutena. Tärkeä lähtökohta työkalupakille on ollut Anglo-Americanin SEAT –työkalupakki (Socio-Economic Assessment Toolbox) sekä Mining Association of Canadan e3+ sekä KaivosAkatemia- ja SAM (Sustainable and Acceptable Mining)- hankkeissa kehitetty malminetsinnän sidosryhmätoiminnan malli.

    Kestävän kaivostoiminnan verkoston työkalupakki kerää yhteen Suomen olosuhteisiin sovellettavaa ohjeistusta ja tietoa paikallisyhteisöjen ja sidosryhmien kanssa toteutettavasta vuorovaikutuksesta. Lisäksi se tarjoaa tutustuttavaksi erilaisia case-tapauksia, mitkä kuvaavat suomalaisia hyviä käytäntöjä malminetsintään liittyen.

    Onko tiedossasi hyviä toimintatapoja tai case-tapauksia? Voit ehdottaa niitä lisättäväksi työkalupakkiin ottamalla yhteyttä Kestävän kaivostoiminnan verkostoon (sähköposti: info@kaivosvastuu.fi).

    Taustaa

    Kestävän kaivostoiminnan verkosto perustettiin 27.5.2014. Perustamiskokouksessa päätettiin neljän työryhmän perustamisesta, joista yhden tehtäväksi muotoutui kaivosalan paikallisen sidosryhmäyhteistyön toimintamallien ja työkalujen kokoaminen yhteen kokonaisuuteen. Paikallisten toimintamallien työryhmä aloitti työnsä elokuussa 2014.

    Työnsä alkuvaiheessa työryhmä tunnisti keskeisiä sidosryhmäyhteistyön tarpeita ja tavoitteita kaivosalalla, joihin työkalupakilta toivotaan käytännönläheistä ohjeistusta ja työkaluja. Näitä tavoitteita olivat mm. sidosryhmäyhteistyön proaktiivisuus, keskustelun lisääminen eri toimijoiden välillä, sidosryhmien ja kaivosyhtiön välisen vuorovaikutuksen lisääminen sekä kaivostoiminnan avoimuus ja läpinäkyvyys.

    Työkalupakki tarjoaa ohjeistusta Kaivosvastuujärjestelmän käyttöön.

  • 2. Yrityksen toiminnan profilointi

    Toiminnan profiloinnin tavoitteena on yhtiön tietyn malminetsintäoperaation avaintietojen kuvaaminen systemaattisesti. Tavoitteena on tunnistaa ja kirjata tunnistetut sosioekonomiset erityiskysymykset ja vaikutukset. Näiden asioiden ymmärrys paranee ulkoisten sidosryhmien yhteistyösuunnitelman laadinnan yhteydessä.

    Profiloinnin avulla tehdään yrityksen toiminnan linjaukset sidosryhmätyöskentelyn, viestinnän, yhteistyön, palautejärjestelmän, yms. suhteen. Yrityksen toimintalinjan ja arvojen pitää olla linjassa keskenään. Sidosryhmätyöskentelyn ohjeistuksen pitää olla selkeä ja yrityksen johdon hyväksymä ja suosittelema. Kaikki sidosryhmätyöskentelyn kanssa tekemisissä olevat työntekijät ohjeistetaan samalla tavalla ja samoin periaattein. Sidosryhmätyötä tekevät työntekijät koulutetaan. Lisäksi yrityksellä on hyvä olla suomenkielinen web-sivu, joka tukee sidosryhmätoimintaa. Sidosryhmätyöskentelyä varten voidaan tuottaa yhtiön toimintaa kuvaava esite, jota jaetaan joko suoraan tai lähetetään postitse paikallisalueen koteihin. Esitteessä olisi hyvä lyhyesti kuvata yritys, kuvata suunnitellut työt selkeästi ja yksinkertaisesti, sekä antaa yrityksen yhteyshenkilöiden yhteystiedot.

    Toiminnan profiloinnissa huomioidaan malminetsinnän eri vaiheet: tunnustelu, kohteellinen malminetsintä kairauksineen sekä alueelta lähteminen (exit-plan) tai kaivoshankkeen suunnittelu. Jokaisella näistä vaiheista on omat erityiskysymyksensä.

    Toiminnan profiloinnissa tunnistettu tieto on hyödyllistä erityiskysymysten ja vaikutusten arvioinnissa, taloudellisen vaikutuksen arvioinnissa, sekä olemassa olevien CSI-hankkeiden (Corporate Social Investment) suunnittelussa ja arvioinnissa. Lisäksi tieto on hyödyllistä yhteiskuntavastuun hallintasuunnitelman kehittämisessä.

    Lisämateriaalia

    Toiminnan profiloinnin mallipohja on tarkoitettu yrityksen sisäiseen käyttöön, malminetsintään liittyvän toiminnan systemaattiseen tietojen tunnistamiseen ja keräämiseen.

    • 2.1. Kaivoslain mukaiset luvat ja termit

      Malminetsinnässä on tärkeää, että yrityksen työntekijät ymmärtävät toiminnan eri vaiheita ja niihin liittyvien lupien merkityksen. Tarvittaessa asia on osattava kertoa myös sidosryhmille. Oheisessa taulukossa on esitelty eri lupiin liittyvät oikeudet sekä niiden voimassaoloaika.

      M1_Toiminnan profilointi_100715

      Lisämateriaalia

      KAIVA.FI, Kaivannaistietoa kaikille

  • 3. Sidosryhmien ja paikallisen toimintaympäristön kartoitus ja profilointi

    Malminetsinnän paikallista toimintaympäristöä kartoitettaessa avainasemassa on ymmärtää eri toimijoiden ja sidosryhmien väliset synergiat sekä toimintatavat. Paikallisesti hyväksyttävää malminetsintää tukee tieto siitä, missä keskeiset sidosryhmät alueella toimivat ja mitkä heidän intressinsä ovat. Tästä saadaan konkreettista tietoa vasta paikan päällä, vuorovaikutuksessa paikallisten sidosryhmien kanssa.

    Tämä työkalu tarjoaa ohjeistusta Kaivosvastuujärjestelmän sidosryhmien kanssa toteutettavan vuorovaikutuksen arvioinnin vaatimuksiin.

    • 3.1. Paikallisalueen profilointi

      Ennen malminetsinnän maastotyövaihetta tutustutaan kiinnostuksen kohteena olevan alueen geologiseen, geokemialliseen ja geofysikaaliseen aineistoon. Tämä on maastotyötä edeltävän tunnusteluvaiheen valmisteleva toimenpide.

      Samalla yrityksen ja sen geologien tulee alustavasti selvittää myös kohdealueen muita erityispiirteitä. Näitä ovat esimerkiksi:

      • muinaismuistot
      • luonnonsuojelualueet
      • kulttuuriset olosuhteet
      • paliskunnat ja saamelaiset (alkuperäiskansat)
      • alueen tärkeimmät sidosryhmät
      • yrittäjät ja kansalaisjärjestöt.

      Näitä tietoja löytyy helposti esimerkiksi internetistä ja viranomaisten tietokannoista (mm. OIVA-tietokanta). Virallisten tietojen saamiseksi tulisi olla yhteydessä alueelliseen ELYyn ja Metsähallituksen luontopalveluihin. Tällä tavoin voidaan alustavasti selvittää alueen henkistä ilmapiiriä, mahdollista suhtautumista malminetsintään sekä ennakoida mahdollisia riskejä ja välttää negatiivisia ympäristö- ja sosiaalisia vaikutuksia.

      Jos alueella on ollut aiempia ympäristö- tai muita ristiriitoja, voidaan olettaa, että uusia voi syntyä helpostikin ja malminetsintä voi olla sellaisen synnyttäjä. On kuitenkin varottava muodostamasta ennakkoluuloja alueesta ja paikkakunnasta kerätyn aineiston perusteella. Aineistosta voidaan olettaa paljon alueen sosiaalisesta luonteesta, joka kuitenkin saattaa osoittautua paikan päällä käytännössä toisenlaiseksi. Tämä voi yllättää positiivisesti tai negatiivisesti. On tärkeää, etteivät aineiston mahdollisesti muodostamat ennakkoluulot ohjaa toimintaa ja suhtautumista paikallisiin.

      Paikan päällä, maastotyön ja sen sidosryhmätoiminnan aikana on mahdollista syventää tietämystä alueesta haastattelemalla ja/tai keskustelemalla paikallisten kanssa. Lisäksi kunnan johtoon tulee olla yhteydessä hyvissä ajoin.

      Toiminnan vaikutusalueen määrittäminen on myös tärkeää. Sen mukaan määräytyvät ne paikalliset maanomistajat ja asukkaat, joihin ollaan ensisijaisesti yhteydessä. Tässä mielessä tärkeimmät ovat toiminta-alueen sisällä tai läheisyydessä asuvat.

      Lisämateriaalia

      Vaikutusprofiilin rakentaminen

    • 3.2. Sidosryhmien identifiointi ja vuorovaikutussuunnitelma

      Kaivostoiminnassa on monenlaisia sidosryhmiä: paikallisia, alueellisia ja kansallisia. Kaikkien huomioiminen on tärkeää, mutta paikallistason sidosryhmätoiminnalla on erityistä merkitystä malminetsinnän hyväksyttävyyden (sosiaalisen toimiluvan) kannalta.

      Suomalaisilla paikkakunnilla on aina tietty joukko merkittäviä sidosryhmiä, joiden ensisijainen huomioiminen on tärkeää. Paikallisiin sidosryhmiin lasketaan kuuluvan vähintään kunta (hallitus, hallinto, valtuusto ja lautakunnat), media (paikallislehti ja/tai radio), kansalais- ja muut järjestöt (ympäristö-, kiviharrastus-, metsästys-, ja metsänhoitoyhdistykset, yms.), asukkaat, maanomistajat, yrittäjät (eri elinkeinojen edustajat, erityisesti matkailu) ja pohjoisessa paliskunnat ja saamelaiset. Tämän lisäksi alueella voi olla väliaikaisesti oleskelevia ulkopuolisia tahoja, kuten mökkiläisiä ja matkailijoita, jotka voidaan myös lukea mukaan kriittisiin sidosryhmiin. Jokaiselle ryhmälle on oma, yksilöllinen lähestymistapansa. Olemalla näihin ryhmiin yhteydessä saadaan tietoa muista mahdollisesti huomioon otettavista ryhmistä. Kaikkiin hankkeeseen liittyviin sidosryhmiin tulee olla yhteydessä ja kohdella heitä tasavertaisesti, mutta yksilöllisesti.

      Ennalta tapahtuvassa paikallisalueen profiloinnissa otetaan selvää paikallisista kansalaisjärjestöistä, heidän edustajistaan sekä näiden keskinäisistä suhteista muihin sidosryhmiin. Paikallisista asukkaista ja maanomistajista merkittävimmiksi lasketaan tutkimusalueella tai sen välittömässä läheisyydessä asuvat ja toimivat. Lisäksi kartoitetaan minkälaisia paikallisia yrittäjiä alueella toimii, ja mitkä niistä voisivat olla käytettävissä malminetsinnässä tarvittaviin töihin.

      Valmiiksi kartoitettu sidosryhmien joukko (avain- ja kriittiset ryhmät) antaa mahdollisuuden niin ulkomaisille kuin kotimaisille toimijoille ottaa suoraan yhteyttä ilman vaativia ennakkoselvityksiä. Joskus tietty sidosryhmä voi olla monimuotoinen ja järjestäytymätön, jolloin kannattaa olla yhteydessä useampaan henkilöön kokonaiskuvan saavuttamiseksi. Toiminnan edetessä hankevaiheeseen, on sidosryhmäkartoitus ja vuorovaikutussuunnitelma syytä tehdä järjestelmällisemmin. Ohjeistusta tähän saa kaivoksille suunnatun työkalupakin puolelta (linkki alla).

      Lisämateriaalia
      Vuorovaikutussuunnitelma

  • 4. Sosiaalisten vaikutusten identifiointi ja arviointi

    Sosiaalisten vaikutusten selvittäminen on osa ympäristövaikutusten arviointia (YVA). Malminetsinnässä tätä ei tarvitse laatia toiminnan vähäisten ympäristövaikutusten vuoksi. Yrityksen tulee kuitenkin olla selvillä minkälaisia vaikutuksia malminetsinnästä voi aiheutua paikallisyhteisöön ja elinkeinoihin. Näin yritys voi toiminnassaan ennakoida, välttää ja minimoida kielteisiä vaikutuksia ja maksimoida positiivisia vaikutuksia mm. paikallisyhteisöön. Yritys voi tehdä tämän alustavan arvioinnin itse tai teettää konsultilla, mutta sen tarkistaminen ja tarkentaminen ovat mahdollisia vain yhteistyössä paikallisyhteisön eri sidosryhmien kanssa.

    Malminetsinnän sosiaaliset vaikutukset voivat olla positiivisia ja/tai negatiivisia. Positiivisia ovat paikallisten hankintojen, palvelujen ja työvoiman käyttö, mikä tuo tuloja paikallisyhteisölle. Toiminta voi kuitenkin aiheuttaa myös negatiivisia vaikutuksia kuten haittoja poroelinkeinolle, jos siihen liittyvistä asioista ei ole ennakkoon keskusteltu ja sovittu paliskunnan kanssa. Matkailuyrittäjät voivat puolestaan pelätä malminetsinnän karkottavan matkailijoita.

    Malminetsintä aiheuttaa erilaisia odotuksia paikallisissa ihmisissä. Odotukset voivat olla positiivisia tai negatiivisia ja ne liittyvät usein mahdollisen kaivoksen tuloon. Positiiviset odotukset kytkeytyvät työpaikkojen ja taloudellisen toimeliaisuuden lisääntymiseen, kun taas negatiiviset mahdollisiin ympäristö- ja sosiaalisiin vaikutuksiin. Odotusten hallinta onkin ensisijaisen tärkeää ja yksi malminetsinnän sidosryhmätoiminnan suurimmista haasteista. Paikallisille on selvennettävä malminetsinnän realiteetit epävarmuuksineen ja se, mitä, missä, milloin ja miksi sitä tehdään.

    Malminetsinnän edetessä sidosryhmätyöskentelyn aikana kerätään kasvava määrä tietoa, jota voidaan myöhemmin hyödyntää mahdollisen kaivoksen suunnitteluvaiheen sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa.

    Tämä työkalu tarjoaa ohjeistusta Kaivosvastuujärjestelmän sidosryhmien kanssa toteutettavan vuorovaikutuksen arvioinnin vaatimuksiin.

    • 4.1. Vaikutusmahdollisuuksien selventäminen sidosryhmille

      Yrityksen on itse hyvä selventää paikallisille heidän mahdollisuutensa vaikuttaa toimintaan. Vaikuttamista varten Suomen luonnonsuojeluliitto on laatinut oppaan, josta paikalliset kannattaa saattaa tietoisiksi. Tämän lisäksi on mahdollistettava palautteen antaminen suoraan yhtiölle, jotta asioista voidaan neuvotella. Neuvotteluja ja yhteistä suunnittelua varten muodostetaan pienryhmiä paikallisten sidosryhmien kanssa. Kaikille selvennetään yrityksen palautejärjestelmän periaatteet.

      Lisätietoa

      Suomen luonnonsuojeluliitto on laatinut tietopaketin, jonka tarkoituksena on auttaa kansalaisia seuraamaan kaivoshankkeiden luvituksen vaiheita ja käyttämään niihin liittyviä osallistumiskanavia. (Tietopaketti kaivoslaista ja kaivoshankkeiden viranomaisvaiheista, SLL, 2013.)

    • 4.2. Sidosryhmien tarpeiden huomiointi suunnittelussa

      Jo alueen profiloinnissa saatetaan havaita joitakin seikkoja, jotka voidaan ottaa huomioon alueen sidosryhmätoimintaa suunniteltaessa. Infrastruktuuri ja sen puutteet voivat antaa merkkejä alueen erityistarpeista. Niiden huomioiminen ja esiin nostaminen paikallisten tapaamisissa varhaisessa vaiheessa on tärkeää. Niillä voi olla myös vaikutusta yrityksen toimintaan. Tällaisia ovat esimerkiksi teiden kunto tai niiden puute. Malminetsinnän kairausvaihetta suunniteltaessa yritys voi tehdä asialle jotakin, varsinkin jos se samalla palvelee yrityksen toimintaa. Ne voivat olla potentiaalisia CSI-kohteita (Corporate Social Investment).

      Sidosryhmien tarpeita huomioitaessa tulee varmistaa, että erityistarpeet ovat todellisia sidosryhmien tarpeita. Malminetsintäyrityksen luomat oletukset tai yksittäisten sidosryhmien tuottamat näkökulmat eivät riitä takaamaan merkittävien tarpeiden huomioimista. Näitä todellisia tarpeita tulee avoimesti kartoittaa esim. pienryhmätyöskentelyn avulla, jotta voidaan varmistaa paikallisen tiedon hyödyntäminen suunnittelussa.

      Paikallisista tarpeista saadaan kuitenkin konkreettisesti tietoa vasta paikan päällä paikallisia sidosryhmiä tavattaessa. Näitä kannattaa tiedustella ja niitä usein tuodaankin esiin. Huomioitavia seikkoja ovat mm. ”no-go-alueet” (alueet, jossa toimimista tulee välttää), jotka on hyvä ottaa suunnittelussa huomioon, jos suinkin mahdollista. Tällä voidaan välttää erimielisyyksiä. Alueet voivat myös liittyä mm. matkailuun ja luonnonsuojeluun sekä porohoitoon.

  • 5. Sidosryhmäyhteistyön keskeisiä keinoja

    Paikallisyhteisöjen ja sidosryhmien kanssa toteutettava vuorovaikutus tulee olla keskeisessä roolissa hankkeen suunnittelussa, toteutuksessa ja kaivostoiminnan lopettamisen yhteydessä.

    Keskeisiä keinoja onnistuneen vuorovaikutuksen toteuttamisessa ovat mm.

    • laaja tiedottaminen hankkeesta
    • aktiivisen vuorovaikutuksen järjestäminen
    • sidosryhmien palautejärjestelmän käyttö
    • sidosryhmäyhteistyö hätätilanteisiin varautumisessa
    • mahdollisten konfliktitilanteiden hallinta
    • kuntien kanssa toteutettava vuorovaikutus
    • urakoitsijoiden hallinta
    • hankkeeseen liittyvien erityiskysymysten huomioiminen (mm. porotalous ja saamelaiset).

    Sidosryhmäyhteistyössä käytetyt menetelmät ja vuorovaikutukseen liittyvä aineisto on kuvattava huolellisesti ja analysoitava avoimesti, jotta aineistosta tehtyjen tulkintojen päättelyketjut ovat ymmärrettäviä. Paikallisyhteisöille ja sidosryhmille aiheutuvia myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia tulee arvioida niin hankesuunnitelmien alkuvaiheessa kuin kaivoshankkeen realisoituessa.

    Tämä työkalu tarjoaa ohjeistusta Kaivosvastuujärjestelmän sidosryhmien kanssa toteutettavan vuorovaikutuksen arvioinnin vaatimuksiin.

    Lisämateriaalia
    Hyvät käytännöt vastuullisessa malminetsinnässä

     

    • 5.1. Sidosryhmätoiminnan ajoitus ja kriittiset hetket

      Kaivoslain mukaan malminetsinnässä on kaksi lupavaihetta: varaus ja malminetsintälupa. Varausta haettaessa Tukesilta, viranomainen ilmoittaa tästä asianosaiselle maanomistajille. Koska ihmiset eivät tiedä mitä varaus tarkoittaa, he ovat ottaneet yhteyttä viranomaiseen tai ko. yritykseen närkästyneinä. Varaus ei kuitenkaan anna toiminnanharjoittajalle oikeutta mihinkään raskaampiin toimenpiteisiin, mutta monet yhdistävät tämän jo tulossa olevaan kaivokseen. Malminetsintäluvassa viranomaisella on sama velvollisuus ilmoittaa ja tällöin reaktiot voivat olla vielä korostuneempia.

      Luvan myöntäminen ja siitä tiedottaminen median tai viranomaisen välityksellä voivat aiheuttaa pelkoa ja närkästystä. Tämä voi johtaa helposti toiminnan vastustukseen. Viestinnän ja tiedon puute onkin yleinen syy mm. Nimby (Not in My Backyard)-kiistoille. Nimby-ilmiö näkyy yhä useammin kaivoshankkeiden yhteydessä. Tätä välttääkseen toiminnanharjoittajan on hyvä itse ilmoittaa aikeistaan hyvissä ajoin henkilökohtaisesti ennen muilta tulleen ilmoituksen tai uutisen vastaanottamista. Sidosryhmätoiminta kannattaakin aloittaa vähintään kun varaushakemus on jätetty ja viimeistään ennen malminetsintäluvan jättämistä. Näitä kutsutaan kriittisiksi hetkiksi. Ennakoiva, ajoitettu ja aloitteellinen viestintä on sidosryhmätoiminnassa merkittävässä asemassa.

      Jos alue antaa aihetta tarkempiin kohteellisiin tutkimuksiin syväkairauksineen, siirrytään pitkäjänteiseen malminetsintään. Tästä tiedotetaan paikallisille sidosryhmille. Tällöin perustetaan toimisto paikkakunnalle ja ollaan aktiivisesti läsnä, jotta voidaan ylläpitää jatkuvaluonteinen kanssakäyminen ja vuorovaikutus yrityksen työntekijöiden ja paikallisväestön kesken. Näin mahdollistetaan myös palautteiden, huolten ja valitusten esiintuominen sekä niihin vastaaminen kasvokkain läpi vuoden. Paikallista työvoimaa ja yrittäjiä tulisi myös palkata. Yhteistyöelimen tai pienryhmien toiminta vakiinnutetaan sekä neuvotellaan yhteistyöstä ja suunnittelusta jatkuvaluonteisesti. Paikkakunnan tapahtumiin tulisi osallistua ja mahdollisesti myös sponsoroida niitä sekä urheilu- ja kulttuuriyhdistyksiä. Sidosryhmätapaamisia järjestetään järjestelmällisesti ja suunnitelmallisesti. Sidosryhmien tulee olla laajasti edustettuina tapaamisissa ja yhteistyöelimissä. Haasteeksi voi muodostua sidosryhmien aktiivisena pitäminen koko hankkeen ajan, jos toiminnassa ei tapahdu mainittavia muutoksia tai ongelmia.

      Yhteistyössä tulisi hyödyntää myös paikallista asiantuntemusta (maanomistajat, ympäristöjärjestöt, kunta, matkailuyrittäjät, kiviharrastajat, sekä pohjoisessa toimittaessa paliskunnat ja saamelaiset). Kunnan kanssa tulee neuvotella paikallisen infrastruktuurin (asunnot, tiet, koulut, päiväkodit) kehittämisestä, mikä voi joutua paineen alaiseksi väkiluvun kasvaessa uuden työvoiman muuttaessa paikkakunnalle.

      Keskeistä malminetsinnässä on paikallisten erilaisten odotusten hallinta ennen mahdollista kaivoksen perustamispäätöstä. Malminetsinnän ja kaivostoiminnan eroa sekä mahdollista tutkimuksen lyhyt- tai pitkäkestoisuutta on pidettävä esillä koko ajan. Yrityksen toiminnan ollessa tuttu alueella tiedottamista voi toteuttaa eri kanavien kautta jaettavin tiedottein, mutta henkilökohtaiset tapaamiset ovat aina kaksisuuntaisen vuorovaikutuksen vuoksi suositeltavampia.

      Case-tapaukset
      Lupaprosessin mukainen ajoitus ja kriittiset hetket

    • 5.2. Viestintä ja vuorovaikutus

      Geologien työskentely herättää ihmisissä kiinnostusta kaikkialla maailmassa. Kiinnostus herättää uteliaisuutta. Jos uteliaisuuteen ei saa vastauksia, se synnyttää helposti turhia olettamuksia ja huhuja. Maastossa ja teillä liikkuvat tuntemattomat henkilöt voivat herättää myös epäluuloa. Jos saadaan vihiä siitä, että toiminta liittyy malminetsintään, se voidaan nopeasti ymmärtää kaivoksen tulona, siihen liittyvin positiivisin ja negatiivisin odotuksin. Erilaisten odotusten hallinta onkin eräs vastuullisen malminetsinnän keskeisimmistä haasteista kaikkialla.

      Toiminnanharjoittajan yhteydenpito sidosryhmiin tyydyttää paikallisten tiedonsaannin perustarvetta ja -oikeutta, oikaisten ennakkoluuloja ja väärinkäsityksiä. Toiminnan alkuvaiheesta lähtien tiedon jakaminen ja kontaktit on todettu tärkeiksi kaivostoiminnan hyväksyttävyydelle ja luottamuksen herättämiseksi paikallistasolla. On tärkeää kertoa sidosryhmille malminetsinnän todellisuudesta ja siihen liittyvästä epävarmuudesta. Kohtaamiset ovatkin tilaisuuksia kertoa sidosryhmille geologiasta, geologin ammatista, malminetsinnästä ja yrityksen toiminnasta.

      Tiedon ja tiedottamisen merkitys

      Tietämättömyys luo väärinkäsityksiä ja pitää yllä spekulatiivisia huhuja ja ristiriitoja. Tiedon puute lisää myös epävarmuutta ja aiheuttaa huolta tulevasta sekä pelkoa. Tiedon puute vaikuttaa asenteisiin, sillä se voi aiheuttaa tyhjiön, jonka joku kolmas osapuoli voi täyttää omalla versiollaan. Versio ei välttämättä ole toiminnalle ja sen harjoittajalle suotuisa.

      Paikallisen hyväksyttävyyden saavuttamiseksi paikallisiin kannattaa olla yhteydessä ja jakaa heille tietoa aloitteellisesti. On parempi, että sen tekee itse toiminnanharjoittaja, mutta myös kunta voi toimia välittäjänä. Kontaktien on hyvä olla vuorovaikutteisia. Paikalliset arvostavat sitä, että heille kerrotaan toiminnasta henkilökohtaisesti ja avoimesti.

      Tiedon jakaminen kaivostoiminnasta on Työ- ja elinkeinoministeriön kestävän kaivannaisteollisuuden toimintaohjelman tavoitteiden ja toimenpiteiden mukaista. Yrityksillä on siinä merkittävä rooli.

      Paikallisten lähestyminen kannattaa tehdä kokonaisvaltaisesti, ottaen huomioon laajan sidosryhmien kirjon, joka edustaa hyvin yhteisöä (ks. Sidosryhmien identifiointi). Henkilökohtaisia kontakteja sidosryhmiin on hyvä tukea erilaisilla viestinnän työkaluilla, kuten suomenkielisellä web-sivulla ja esitteellä, joka jaetaan paikallisille. Seuraavissa case-tapauksissa kuvataan menetelmiä, joita suositellaan yritysten käyttöön malminetsinnän paikalliseen sidosryhmätoimintaan.

      Lisätietoa

      Mallikirje maanomistajille

    • 5.3. Sidosryhmien palautejärjestelmä

      Malminetsijöiden käyttöön suunnatun sidosryhmien palautejärjestelmän avulla voidaan sidosryhmiltä tulleet palautteet dokumentoida, käsitellä ja ratkaista systemaattisesti. Järjestelmä tarjoaa mekanismin sidosryhmien palautteen ja huolien käsittelyyn ennen niiden laajentumista. Operaatiokohtaisten sidosryhmäpalautteiden sisäisen raportoinnin tulisi olla pakollista.

      Sidosryhmien palautejärjestelmän avulla voidaan parantaa keskinäistä luottamusta ja tehdä toimintaa avoimemmaksi. Järjestelmä tarjoaa palautteiden seuranta- ja hallintaprosessin sekä palautteiden ohjaamisen oikeille henkilöille. Sidosryhmien palautejärjestelmän avulla kaivostoimija ymmärtää paremmin eri sidosryhmiin kohdistuvia vaikutuksia ja näihin liittyviä paikallisyhteisöjen näkemyksiä.

      Palautejärjestelmän ei tarvitse olla monimutkainen. Yrityksellä on esimerkiksi oltava oma suomenkielinen web-sivu, jossa on tietoa hankkeesta ja toiminnasta. Siellä voi olla palautesivu, jolla on yksinkertainen lomake, jonka halutessaan voi täyttää ja lähettää postitse tai sähköisesti. Sitä kautta voidaan mahdollistaa palautteen antaminen, vastaanottaminen ja siihen vastaaminen. Toinen mahdollisuus palautteen antamiselle on suoraan sähköpostitse ja/tai puhelimitse tai laittaa palautelaatikko julkiselle keskeiselle paikalle, esimerkiksi kirjastoon. Yhteydenottomahdollisuuksista pitää ilmoittaa tapaamisten yhteydessä ja antaa yhteystiedot tätä varten. Ilmoitukset paikallislehdessä ja/tai kunnantalolla ovat myös paikallaan.

      Palautteeseen vastaamiseen on hyvä varata resursseja ja nopea reagoiminen siihen on suositeltavaa. Sosiaalinen media (esim. Facebook) on myös suositeltava kanava tätä varten.

      Palautteet pitää kirjata (yksinkertaisimmillaan Exceliin) ja niihin osoitetaan yrityksen vastuuhenkilöt. Myös keinot mahdollisten korjaavien toimenpiteiden varalle kirjataan ja palautteen antajalle vastataan tarpeen mukaan. Tehdyt korjaukset voidaan myös ilmoittaa kaikille julkisesti web-sivulla.

      Tämä työkalu tarjoaa ohjeistusta Kaivosvastuujärjestelmän sidosryhmien kanssa toteutettavan vuorovaikutuksen arvioinnin vaatimuksiin.

      Lisämateriaalia

      Palautteiden ja valitusten käsittelyn perusperiaatteet
      Palautteiden ja valitusten perustiedot -mallipohja

    • 5.4. Porotalous

      Poronhoito on merkittävä ja pitkän historian omaava maankäyttömuoto koko poronhoitoalueella. Erityisesti pienemmissä pohjoisen kylissä se on tärkeä työllistäjä ja kylien elinvoimaisuuden ylläpitäjä. Poronhoito on vanhin Pohjois-Suomessa edelleen harjoitettavista elinkeinoista; sen merkitys suomalaiselle ja saamelaiselle kulttuuriperinteelle ja -maisemalle on korvaamaton. Laajojen maa-alueiden käyttäjänä se on kuitenkin altis muun maankäytön vaikutuksille, joten poronhoitoalueella tapahtuva maankäytön suunnittelu on elinkeinon ja kulttuuriperinnön jatkuvuuden kannalta äärimmäisen keskeinen kysymys.

      Poronhoitoalue on poronhoitolailla (PHL 848/1990) määritelty poronhoitoa varten tarkoitettu alue. Poronhoitoalueen koko on 122 936 neliökilometriä eli 36 % Suomen pinta-alasta. Poronhoitoalue kattaa Lapin maakunnan (Kemi-Tornion aluetta lukuun ottamatta) sekä pohjoisosat Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnista. Suomen poronhoitoalue on jaettu 54 paliskuntaan. Paliskunnat ovat pinta-aloiltaan ja poromääriltään erikokoisia poronhoitoyksiköitä.

      Poronhoito-oikeus ja siihen kiinteästi kuuluva porojen vapaa laidunnusoikeus (maan omistus- ja hallintaoikeudesta riippumatta) on ikiaikainen nautintaoikeus, joka on poronhoitolailla turvattu erityinen oikeus (PHL 3§). Poronhoitolain 53 §:n mukaisesti valtion maita koskevia, poronhoidon harjoittamiseen olennaisesti vaikuttavia toimenpiteitä suunniteltaessa on aina neuvoteltava asianomaisen paliskunnan edustajien kanssa. Paliskuntaa neuvotteluissa edustaa poroisäntä. Erityisellä poronhoitoalueella valtion maata ei saa käyttää sillä tavoin, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle (PHL 2 §).

      Porotalous tulee huomioida sidosryhmäyhteistyössä, mikäli:

      1. kaivos sijaitsee poronhoitoalueella tai
      2. kaivoksen vaikutukset kohdistuvat porotalouteen.

      Lisämateriaalia

      Tiedottaminen ja toimintasuosituksia poronhoidon huomioimiseksi

      Case-tapaukset

      Poronhoidon huomioon ottaminen malminetsinnässä

      • 5.4.1. Tiedottaminen ja toimintasuosituksia poronhoidon huomioimiseksi

        Malminetsinnän kriittiset asiat poronhoidon kannalta liittyvät toiminnan suunnitteluun, itse toimintaan sekä toiminnan jälkien korjaamiseen. Etsintätoimia suunniteltaessa tulee olla yhteydessä alueen paliskuntaan riittävän ajoissa. Ei riitä, että soitetaan silloin, kun ollaan jo menossa. Paliskuntaan (yleensä poroisäntään) tulee ottaa ajoissa yhteyttä, jotta tiedetään esim. laiduntavatko, vasovatko, rykivätkö, porot alueella ja mihin aikaan tai tehdäänkö alueella poronhoitotöitä ja mihin aikaan ne suurin piirtein ovat käynnissä. Paliskunnan poroisännän kanssa voi sopia tiedottamiskäytännöistä: kun alueelle mennään, on voitu suunnitella meneminen niin, ettei poronhoitotöitä tai poroille kriittisiä aikoja häiritä.

        Muita huomioitavia asioita malminetsintää suunniteltaessa:

        • Tupaillat ja kokoukset paliskunnan kanssa ovat hyvä keino tiedottaa ja saada tietoa
        • Tukes pyytää paliskunnalta lausunnon malminetsintälupaa harkitessaan koko poronhoitoalueella.
        • Metsähallitus edellyttää malminetsijältä yhteydenottoa paliskuntaan harkitessaan maanomistajan suostumuksella tapahtuvaa keveämpää malminetsintää. Tämä suostumus on mahdollista saada ennen varsinaista kaivosviranomaisen lupaa, mikäli kohteella on vireillä kaivoslain mukainen hakemus. Metsähallituksen suostumus myönnetään aina koko hakemusalueelle.
        • Suostumuksia ei myönnetä saamelaisten kotiseutualueelle.
        • Suostumuksia ei myönnetä suojelualueille, suojeluohjelma-alueille, eikä Natura2000-alueille (mm. erämaa-alueille).

        Toiminta-aikana poroja tai poronhoitotöitä voivat häiritä maastoliikenne, matalalennot ja kairaukset. Esim. lopputalvella vaatimet voivat herkästi luoda vasansa, jos niitä laukotetaan. Toiminta porojen kuljetusreitillä voi häiritä porojen kuljettamista (melu ja liike koneista, kaivamisesta, kairauksista ym. sekä ylimääräiset jäljet maastossa, joita porot lähtevät seuraamaan). Poronhoidon kannalta malminetsinnässä tulisi huomioida mm. seuraavat seikat:

        • Malminetsintätoiminta (etenkin lennot) tulee ajoittaa sellaiseen vuodenaikaan, että niistä on mahdollisimman vähän haittaa eläimille →yhteydenpito paliskuntaan välttämätöntä.
        • Erotusaitoja tai muita rakenteita ei saa rikkoa: alueelle kulku tulee tehdä veräjistä ja veräjät tulee pitää kiinni. Jos aitojen sisälle tehdään kaivantoja tms., tulee olla erityisen huolellinen niiden merkitsemisessä ja peittämisessä.
        • Kulkureiteistä tulisi keskustella ja sopia poromiesten (ja maanomistajien) kanssa. Lyhyin reitti ei aina ole paras vaan voi olla parempi kiertää, jos alueella on poroja, rakenteita tai poronhoitotoimintaa.
        • Maa-ainesten käsittelyssä tulee pyrkiä siihen, ettei alueelle muodostu moottoriajoneuvolla liikkumiselle vaarallisia jyrkänteitä tai töyräitä. Maanottopaikat, tutkimuskuopat ja läjitysalueet ym. tulisi sen vuoksi muodostaa loivarinteisiksi. Mikäli tämä ei ole mahdollista, tulee kuopat merkitä näkyvästi:
          • Lippusiimat ja muut narut ovat turvallisuusriski poroille, ne tottuvat siimoihin ja alkavat kulkea niiden yli tai ali. Narut voivat helposti tarttua poron sarviin, poro voi jäädä narusta kiinni johonkin ja nääntyä tai kuristua hengiltä.
          • Leveämmät muovinauhat löystyvät, katkeilevat ja peittyvät helposti lumen alle.
          • Paras keino merkitä kuopat on niiden aitaaminen, esim. puisella riukuaidalla tai värikkäällä muoviverkolla. Verkko edellyttää tukevia tolppia ja huolellista kiinnittämistä.
          • Myös heijastimelliset aurauskepit kiinnittävät huomion.
          • Paliskunnan näkemys merkitsemisestä kannattaa kysyä. Paliskunnalle tulee tiedottaa kuopista, montuista ja niiden merkinnästä.

        Jälkihoitotoimissa on tärkeää, että mahdolliset kuopat montut ym. peitetään ja maisemoidaan niin, ettei niistä aiheudu vaaraa poronhoitotöissä maastoajoneuvoilla liikkuville. Myöskään kairausreikiin ei saa jäädä pitkiä putkia pystyyn niin, että niihin voi törmätä ajaessaan. Porojen turvallisuuden vuoksi maastoon ei saa jäädä rautalankoja, naruja, lippusiimoja tms. Ne voivat tarttua poron sarviin ja kietoutua kaulan ympäri. Naruihin/lankoihin voi tarttua myös muuta tavaraa: oksia, tolppia tms. joita eläin sitten raahaa perässään ja voi jäädä johonkin kiinni. Roskia (lasi, metalli), jotka voivat rikkoa porojen koparat, ei saa jäädä maastoon. Jos toiminnasta tulee haittoja (esim. vaadin luo vasan, tokka hajoaa, poronhoidon rakenteita rikkoutuu), ne tulee korvata.

      • 5.4.2. Case-tapaukset

    • 5.5. Malminetsinnän lopettaminen

      Jos malminetsintä paikkakunnalla ei tällä kertaa anna aihetta jatkotoimenpiteisiin ja malminetsintä päätetään lopettaa, on tästä hyvä ilmoittaa paikallisille sidosryhmille erikseen hyvissä ajoin. Asian tiimoilta voidaan järjestää myös yhteinen tapaaminen, johon kutsutaan kaikki sidosryhmät ja muut asiasta kiinnostuneet. Annetaan haastattelu paikallislehdelle. Ennen paikkakunnalta lähtöä huolehditaan kaikista yrityksen velvoitteista ympäristön, laskujen, palkkojen, korvausten, yms. suhteen. Sidosryhmille jätetään yhteystiedot mahdollisia kysymyksiä tai palautetta varten.